Moikka! Tässä osassa selviää uusi perijä ja pelaamiseni helpottuu todella, sillä niin monella simillä oli todella vaikea pelata...

Aly ja Eetvartti keskustelivat tulevasta perijästä omassa makuuhuoneessaan. "Minusta Amy pitäisi ehdottomasti valita perijäksi, sillä hän on todella omistautunut koulun käyntiin ja vieläpä jaksaa sen päälle käydä töissäkin ja lisäksi hän myös todella ottaa muut ihmiset huomioon." Aly sanoi mielipiteensä Eetvartille. "Ei kyllä minusta perijän pitäisi olla Aimeen." Eetvartti väitti vastaan. Aly kysyi: "Mutta miksi ihmeessä? Aimeen ei edes jaksa panostaa koulunkäyntiin ja kiusaa siskojaan, sekä hyppii ties missä. Minä en aio päästää Aimeenia perijäksi. Vain kuolleen ruumini ylitse!"

Äidin ja isän keskustellessa Amy oli taas aloittanut uuden taulun maalaamisen. Amy oli itse lahjakkuus ja maalasi aina vähintäänkin erinomaisia tauluja. Se tuotti iloa, mutta myös rahaa perheelle. Amy siis toi monella eri tavalla perheeseen rahaa, hän kävi töissä ja maalasi tauluja. Kuvassa Amy maalaa poikaystävänsä, Aaron kuvaa.

Keittiössä siskokset Simone ja Lindsay olivat ryhtyneet tanssimaan. Heitä eivät perijäasiat huolettaneet, sillä he tiesivät jo valmiiksi ketä olisi perijä.

Makuuhuoneessa oli syttynyt riita Alyn ja Eetvartin välille. Se johtui perijäasioista, mutta riidasta tuli enemmän kuin paha ja varmasti koko Sunset Valley kuuli heidän huutonsa. "Mitä sitten, vaikka Amy tuokin enemmän rahaa perheeseen, kuin Aimeen ja käy paremmin koulua, kuin Aimeen. Aimeen on silti paljon omapäisempi!" Eetvartti karjui. "Omapäisempi! Se siinä juuri onkin! Aimeen ei tottele mitään mitä hänelle sanotaan! Ei hänestä tulisi todellakaan kelvollista perijää ja äitiä!" Aly huusi vastaan.

Sitten Amyn päässä naksahti ja hän räjähti täysin: "Luuletko, että tätä jaksaa enää kukaan? Kuka ei olisi huomannut jo, kuinka sinä lahjot Aimeenia ja Aimeen saa kaikki periksi sinulta?! Et itse vain osaa olla tiukka häntä kohtaan, sillä pelkäät häntä! Tässä talossa ei pelkureita kaivata! Tämä suhde on nyt ohi! Ymmärrätkö ohi!!!"

Eetvartti juoksi itkemään Aimeenin olkapäätä vasten: "Äitisi jätti minut, nyyh!" Aimeen oli kuin puulla päähän lyöty: "Mitäh? Jätti? No just joo..."

"Kuuleppas nyt mutsi, miks sä oot menny jättämään faijan?!" Aimeen kysyi vihaisena Alylta. "Sen takia, koska sinun isäsi on pelkuri ja raukkamainen!" Aly vastasi raivon vallassa.

"Aijaaha, no me lähetään tästä himasta vittuun ja otetaan mukaan faijan kans myös Jeanine, Lindsay ja Simone, joten sulle ei jää ko tuo typerä Amy, tuo tuo lehmä!" Aimeen kiljui. "Jassoo, senkus lähdette täältä. Amysta olisi muutenkin tullut aina perijä! Amy on paitsi fiksumpi ja viisaampi, myös paljon kohteliaampi ihmisille, kuin sinä ja Jeanine!" Aly kiljui takaisin.

"Tottavie, me häivytään tästä kämpästä ja sä saat jäädä tänne ilman mun palkkarahojani pärjäämään Amyn kanssa kahden! Hyvää loppuelämää sullekkin!" Eetvartti tuli väliin ja häipyi tyttöjen kanssa pois.

"Voi äiti, mä en usko tätä!" Amy itki. "Kulta, kyllä me pärjätään, me pärjätään aivan varmasti." Aly lohdutti lastaan.

Aamulla Aly oli päättänyt kääntää aivan uuden sivun elämässään. Hän ei aikonut enää murehtia menneitä ja keskittyi nyt tulevaan, sekä työhönsä, jotta saisi toteutettua elämän haaveensa vihdoinkin.

Aly oli samoilla linjoilla äitinsä kanssa, mutta ei siltikään pystynyt toipumaan asiasta yhtä nopeasti. Hän yritti keskittyä vain läksyihinsä, jotka hän oli jättänyt sunnuntaihin asti tekemättömiksi.

Aly tuli syömään tyttärensä seuraksi ja kertoi hänelle, että hänestä olisi muutenkin aina tullut perijä: "Sillä sinä olit minun ensimmäinen lapseni, olet esikoinen ja jotenkin, äh ehkä näin ei saisi sanoa, mutta sinä vain olet kaikkein rakkain minulle..." Amyn poskelle vierähti muutama kyynel noista sanoista: "Voi äiti, mäkin rakastan sua ihan hirveesti ja tiesin kyllä, ettet sä antaisi Aimeenin ikinä voittaa."

Yöllä he menivät samaan sänkyyn nukkumaan. Minusta tuo äidin ja tyttären välinen rakkaus ja kaveruus on niin kaunista...

Aamulla Amy meni kouluun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan yksin kouluun. Tuntui todella oudolta istua bussissa ilman sitä melskettä ja riitelyä, mutta Amy nautti siitä hiljaisuudesta. Ahh, ihana hiljaisuus. Koskahan viimeksi on ollut näin hiljaista?

Sillä aikaa, kun Amy oli koulussa, Aly meni pienelle kävelylle puistoon ja tapasi siellä Hankin. "Voi miten söpö pikkuinen sinulla onkaan sylissäsi!" Aly leperteli. "Kiitosta vaan. Sinua ei tosiaan ole näkynyt täällä ulkosalla paljoa. Mutta ymmärrän kyllä suuren perheen vuoksi. Miksikäs sinä nyt olet tänne päässyt tulemaan." Hank ihmetteli. "Noh, valittiin jo perijä, joten jäimme kaksin asumaan." Aly kertoi. "Kukas on uusi perijä? Eikai vain se huligaani Aimeen?!" Hank hieman pelästyi. "Äh, ei todellakaan! Eetvartti olisi kyllä halunnut juuri Aimeenin perijäksi, mutta minä en antanut. Minä halusin Amyn perijäksi ja sillä sipuli." Aly kertoi jämäkästi. Hank sanoi: "Voi luojan kiitos!"

Amy oli tullut koulusta kotiin ja hänen äitinsä oli nukkumassa, kun Eetvartti saapui pimpottelemaan ovikelloa. Amy meni ulos ja sanoi Eetvartille: "Sä et oo tänne tervetullut. Mee pois, ennenkuin mutsi näkee sut! Äläkä enää ikinä palaa!" Amy sanoi vihaisena. Ja Eetvartti lähti, hän lähti sanomatta sanaakaan, itkien vain.

"Kuule Amy, nyt lähdetään Ranskaan!!!" Aly huusi riemuissaan matkalaukut jo valmiina kädessä. "M-mitäh? Ootko sä tosissas? Jippii!" Amy nauroi.

Vietyään laukut hotellille, he menivät syömään paikalliseen ravintolaan. He tilasivat krepsejä ja mutustelivat niitä hymyssä suin, kohti uusia seikkailuja.

Syötyään Amy meni puhumaan eräälle paikalliselle, jonka nimi oli Elliot Saint James. Elliot opetti Amylle ranskalaisen kappaleen.

Pian hänen äitinsä äkkäsi Elliotin ja huomasi, kuinka hurmaava tämä mieshenkilö olikaan. Hän päätti heti mennä juttelemaan tälle.

Elliot Saint James oli siis tämän näköinen.

Pian Aly ja Elliot rupesivat flirttailemaan toisilleen keskellä väkijoukkoa...

...ja sitten he suutelivatkin jo.

Suutelemisen jälkeen Aly pyysi Elliottia jättämään nykyisen vaimonsa, sillä tiesi Elliotin olevan naimisissa.

Samoihin aikoihin Amy oli livistänyt nektaritilalle ja meni ostamaan pari pulloa parhaimpia nektareja.

Nektaritilalle astui sisään muuan Aimee Lefebvre. Amy meni puhumaan tälle: "Terve mä oon Amy Denker, kuka sä oot?" Ystävällisen näköinen nainen vastasi: "Minä olen Aimee Lefebvre, hauska tutustua." "Oii eii, sullahan on melkein samalainen nimi, kuin mun siskollani. Sulta puuttuu vaan m -kirjain lopusta, kun se on Aimeen ja sä Aimee." Aly kertoi.

Otin muutaman maisemakuvankin Ranskasta:

Tässä on kuva Alyn ja Amyn hotellista:

Aly oli ihastunut hotellin ranskalaiseen takkaan: "Tämmöinen pitäisi hankkia kotiinkin. Tämä on niin ihana!"

Seistemäs osa päättyi tähän. Ja perijästä tuli siis Amy, jonka halusin perijäksi oikeastaan heti jo alusta asti. :'D