maanantai, 24. toukokuu 2010

Osa 8: Aikuistuminen ja häät

Kahdeksas osa valmistui nyt! Toivon lukijoita ja kommentteja, jotta saisin lisää intoa tämän tarinan kirjoittamiseen ja, että parantuisin vieläkin lisää tarinan kirjoittamisessa ja kuvien ottamisessa yms. : )

Amy oli saanut Ranskassa tehtäväkseen hakea jonkun naissimin baseball -pallo. "Mä haen sen kyllä mielelläni!" kertoi Amy. "Mainiota! Saat myös palkkion, kun olet toimittanut sen minulle. Pallo tippui aika varmasti johonkin koloon, kun tutkin hautakammioita. Onnea matkaan!" nainen sanoi.

Takka oli syttynyt palamaan majapaikassa.

Mutta Aly oli rohkea ja alkoi sammuttamaan tulipaloa omin käsin, ennen kuin palokunta ehti paikalle. Palomies kiitti Alya tämän rohkeudesta.

Sillä aikaa Amy oli mennys hautaholviin ja joutui nyt purkamaan kiviröykkiötä. "Huhhuh, onpa tää raskasta touhuu!"

Takka syttyi taas palamaan! Onneksi eräs toinen turisti auttoi Alya sammuttamaan tulipalon ja se oli jo sammutettu, ennen kuin palokunta tuli. Taaskin Aly sai heiltä kehut.

Hautaholvissa Aly löysi luurangon. "Apua! Täällä on kuollut joku..." Aly pelästyi ja meinasi saada sydänkohtauksen, mutta jatkoi silti urheasti matkaansa.

Kun Aly ja Amy palasivat matkaltaan, samaisena iltana Amy kasvoi nuoreksi aikuiseksi. Hänestä tuli todella nätti mielestäni.

Amy päätti mennä heti käymään poikaystävänsä luona. Aaron ei ollut tunnistaa Amya: "Vau, ootko sä Amy? Sustahan on tullut tosi kaunis misu!" Amy nauroi tälle.

Amyn mielestä Aaronin äiti oli aivan ihana. Hän kävi aina välillä rupattelemassa tämän kanssa ja auttoi tätä kaikissa kotiaskareissa.

Alu oli päässyt töistä ja tapasi teatterin edustalla lapsensa, Simonen. "Moi kulta! Miten sinulla menee? Onko iskä ollut kiltti teille?" Aly kysyi. "No kyllä mulla ihan hyvin menee ja silleen, mutta asuisin kyl mieluummin sun ja Amyn kanssa, koska Jeanine ja Aimeen käy tosi paljon mun hermoille!" Simone kertoi.

Amy oli taas nähnyt kuoleman ja suri todella paljon, sillä Aaronin kiltti äiti oli menehtynyt vanhuuteen. "Nyyh, sillä oli niin ihana äiti..." Amy itki.

Seuraavana iltana Aly pääsi töistä ja hän oli saanut ylennyksen. Nyt hän oli rokkitähti, joten hän oli myös toteuttanut elämänhaaveensa. "Vuhuu! Kattokaa kuka tässä on, se on Aly Denker, maailmankuulu rockstara!" Aly tuuletti.

Seuraavana päivänä Aly meni jakamaan nimikirjoituksia. Kaikki olivat todella pyörtyä Aly Denkerin nähdessään.

Aly oli todella suosittu, sillä melkein koko Sunset Valley oli kokoontunut Alyn ympärille pyytämään nimikirjoitusta. Vielä, kun näille kaikille ehtisi sen nimmarin antaa...

Vähän myöhemmin Aly koki myös vanhenemisen. Hänestä tuli vanhus, mutta erittäin hyvin säilynyt vanhus.

Myös Amy sai toteutettua elämänhaaveensa, joka oli saada maalaus- ja kirjoitustaito huippuunsa.

Tämän jälkeen Amy meni ravintolaan hakemaan töitä ja pääsi sinne töihin.

Aly oli ruvennut parantelemaan sähkölaitteita. Nyt nämä ovat paljon turvallisempia ja parempia tuleville sukupolville!

Amyn ensimmäinen työpäivä alkoi. Häntä jännitti ihan hirveästi! Hyvin se menee...

Raskaan työpäivän jälkeen Amy meni kuntosalille virkistäytymään. Ensimmäiseksi hän pulahti uimaan.

Kun Amy oli kävelemässä kuntolaitteille, hän huomasi Lindsayn kuntosalilla ja meni juttelemaan tälle. "No mitenkäs iskän ja muitten siskojen kanssa sujuu?" Amy kysyi. "Ihan hyvin, ootan kyl innolla et täytän 18, ni sit pääsen muuttamaan pois sieltä sekamelskasta!" Lindsay kertoi.

Pienen rupattelutuokion jälkeen Amy meni juoksumatolle kuntoilemaan. Hän halusi kropastaan kiinteämmän.

Kaupungilla hän tapasi poikaystävänsä Aaronin, joka oli vieläkin teini. No mä ootan niin kauan, että se kasvaa...

Sairaalan edustalla Amy jäi rupattelemaan jonkun turistin kanssa. Turistin kotimaa oli Ranska ja Amy kertoi, että oli juuri käynyt siellä ja, että miten kaunista siellä oli.

Amy meni vielä kylpylässä käymään. Hän päätti ottaa manikyyrin ja mutanaamion.

Seuraavana päivänä Amy lähti töihin upouudella autolla. "Onpas täällä ihana uuden auton tuoksu, ahh!"

Aly oli ryhtynyt kasvattamaan puutarhaa vanhuuspäivillään. Aly ei kuitenkaan ollut vielä jäänyt eläkkelle, sillä hän halusi ensin esiintyä mahdollisimman paljon eri paikoissa ja pitää vielä monia nimikirjoitustuokioita.

Aaron tuli käymään ja Amy huomasi hänen kasvaneen lopultakin aikuiseksi. "Vautsivau! Sähän oot vihdoinkin kasvanut, senkin komistus." Amy flirttaili.

Sisään mentyään Amy kosi heti Aaronia ja tämä suostui. Nyt he olivat kihloissa.

Amyn lähdettyä töihin Aly päätti tutustua tyttärensä tulevaan aviomieheen. Hmm.. Tämä Aaron vaikuttaa oikein mukavalta mieheltä. Juuri tuollaisen minun tyttäreni ansaitseekin.

Amy palasi töistä ja Aaron oli vieläkin heillä, joten Amy pyysi Aaronia muuttamaan heille nyt jo, sillä he järjestäisivät kuitenkin piakkoin häät.

Ja niinpä ne häät sitten pidettiinkin. Tässä kuvassa Amy ja Aaron vaihtavat sormuksia ja vieraita on ainakin tusina, tosin heitä ei nyt näy kuvassa. :3

Amy ja Aaron lähtivät häämatkalle Ranskaan, sillä siitä oli tullut Amyn suosikki kaupunki. Amy rakasti Ranskan ystävällisiä ihmisiä ja sen kaunista luontoa, sekä nektaria. Amy meni ensimmäiseksi kirjakauppaan ostamaan uusia reseptejä, sillä hän oli saanut tehtäväkseen Sunset Valleyssa valmistaa kreppejä.

Illalla Amy paistoi ruokaa nuotion äärellä ja Aaron oli poimimassa nektaritilalla hedelmiä.

Kun Aaron palasi he ryhtyivät heti hommiin.

Pelehtimisen jälkeen he menivät kuutamokävelylle ja suutelivat juuri oikeassa paikassa. Tämä oli Amyn ja Aaronin kaunis hääyö.

Pidittekö? Kommentoikaa toki. : )

sunnuntai, 23. toukokuu 2010

Osa 7: Matka Ranskaan kahdestaan

Moikka! Tässä osassa selviää uusi perijä ja pelaamiseni helpottuu todella, sillä niin monella simillä oli todella vaikea pelata...

Aly ja Eetvartti keskustelivat tulevasta perijästä omassa makuuhuoneessaan. "Minusta Amy pitäisi ehdottomasti valita perijäksi, sillä hän on todella omistautunut koulun käyntiin ja vieläpä jaksaa sen päälle käydä töissäkin ja lisäksi hän myös todella ottaa muut ihmiset huomioon." Aly sanoi mielipiteensä Eetvartille. "Ei kyllä minusta perijän pitäisi olla Aimeen." Eetvartti väitti vastaan. Aly kysyi: "Mutta miksi ihmeessä? Aimeen ei edes jaksa panostaa koulunkäyntiin ja kiusaa siskojaan, sekä hyppii ties missä. Minä en aio päästää Aimeenia perijäksi. Vain kuolleen ruumini ylitse!"

Äidin ja isän keskustellessa Amy oli taas aloittanut uuden taulun maalaamisen. Amy oli itse lahjakkuus ja maalasi aina vähintäänkin erinomaisia tauluja. Se tuotti iloa, mutta myös rahaa perheelle. Amy siis toi monella eri tavalla perheeseen rahaa, hän kävi töissä ja maalasi tauluja. Kuvassa Amy maalaa poikaystävänsä, Aaron kuvaa.

Keittiössä siskokset Simone ja Lindsay olivat ryhtyneet tanssimaan. Heitä eivät perijäasiat huolettaneet, sillä he tiesivät jo valmiiksi ketä olisi perijä.

Makuuhuoneessa oli syttynyt riita Alyn ja Eetvartin välille. Se johtui perijäasioista, mutta riidasta tuli enemmän kuin paha ja varmasti koko Sunset Valley kuuli heidän huutonsa. "Mitä sitten, vaikka Amy tuokin enemmän rahaa perheeseen, kuin Aimeen ja käy paremmin koulua, kuin Aimeen. Aimeen on silti paljon omapäisempi!" Eetvartti karjui. "Omapäisempi! Se siinä juuri onkin! Aimeen ei tottele mitään mitä hänelle sanotaan! Ei hänestä tulisi todellakaan kelvollista perijää ja äitiä!" Aly huusi vastaan.

Sitten Amyn päässä naksahti ja hän räjähti täysin: "Luuletko, että tätä jaksaa enää kukaan? Kuka ei olisi huomannut jo, kuinka sinä lahjot Aimeenia ja Aimeen saa kaikki periksi sinulta?! Et itse vain osaa olla tiukka häntä kohtaan, sillä pelkäät häntä! Tässä talossa ei pelkureita kaivata! Tämä suhde on nyt ohi! Ymmärrätkö ohi!!!"

Eetvartti juoksi itkemään Aimeenin olkapäätä vasten: "Äitisi jätti minut, nyyh!" Aimeen oli kuin puulla päähän lyöty: "Mitäh? Jätti? No just joo..."

"Kuuleppas nyt mutsi, miks sä oot menny jättämään faijan?!" Aimeen kysyi vihaisena Alylta. "Sen takia, koska sinun isäsi on pelkuri ja raukkamainen!" Aly vastasi raivon vallassa.

"Aijaaha, no me lähetään tästä himasta vittuun ja otetaan mukaan faijan kans myös Jeanine, Lindsay ja Simone, joten sulle ei jää ko tuo typerä Amy, tuo tuo lehmä!" Aimeen kiljui. "Jassoo, senkus lähdette täältä. Amysta olisi muutenkin tullut aina perijä! Amy on paitsi fiksumpi ja viisaampi, myös paljon kohteliaampi ihmisille, kuin sinä ja Jeanine!" Aly kiljui takaisin.

"Tottavie, me häivytään tästä kämpästä ja sä saat jäädä tänne ilman mun palkkarahojani pärjäämään Amyn kanssa kahden! Hyvää loppuelämää sullekkin!" Eetvartti tuli väliin ja häipyi tyttöjen kanssa pois.

"Voi äiti, mä en usko tätä!" Amy itki. "Kulta, kyllä me pärjätään, me pärjätään aivan varmasti." Aly lohdutti lastaan.

Aamulla Aly oli päättänyt kääntää aivan uuden sivun elämässään. Hän ei aikonut enää murehtia menneitä ja keskittyi nyt tulevaan, sekä työhönsä, jotta saisi toteutettua elämän haaveensa vihdoinkin.

Aly oli samoilla linjoilla äitinsä kanssa, mutta ei siltikään pystynyt toipumaan asiasta yhtä nopeasti. Hän yritti keskittyä vain läksyihinsä, jotka hän oli jättänyt sunnuntaihin asti tekemättömiksi.

Aly tuli syömään tyttärensä seuraksi ja kertoi hänelle, että hänestä olisi muutenkin aina tullut perijä: "Sillä sinä olit minun ensimmäinen lapseni, olet esikoinen ja jotenkin, äh ehkä näin ei saisi sanoa, mutta sinä vain olet kaikkein rakkain minulle..." Amyn poskelle vierähti muutama kyynel noista sanoista: "Voi äiti, mäkin rakastan sua ihan hirveesti ja tiesin kyllä, ettet sä antaisi Aimeenin ikinä voittaa."

Yöllä he menivät samaan sänkyyn nukkumaan. Minusta tuo äidin ja tyttären välinen rakkaus ja kaveruus on niin kaunista...

Aamulla Amy meni kouluun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan yksin kouluun. Tuntui todella oudolta istua bussissa ilman sitä melskettä ja riitelyä, mutta Amy nautti siitä hiljaisuudesta. Ahh, ihana hiljaisuus. Koskahan viimeksi on ollut näin hiljaista?

Sillä aikaa, kun Amy oli koulussa, Aly meni pienelle kävelylle puistoon ja tapasi siellä Hankin. "Voi miten söpö pikkuinen sinulla onkaan sylissäsi!" Aly leperteli. "Kiitosta vaan. Sinua ei tosiaan ole näkynyt täällä ulkosalla paljoa. Mutta ymmärrän kyllä suuren perheen vuoksi. Miksikäs sinä nyt olet tänne päässyt tulemaan." Hank ihmetteli. "Noh, valittiin jo perijä, joten jäimme kaksin asumaan." Aly kertoi. "Kukas on uusi perijä? Eikai vain se huligaani Aimeen?!" Hank hieman pelästyi. "Äh, ei todellakaan! Eetvartti olisi kyllä halunnut juuri Aimeenin perijäksi, mutta minä en antanut. Minä halusin Amyn perijäksi ja sillä sipuli." Aly kertoi jämäkästi. Hank sanoi: "Voi luojan kiitos!"

Amy oli tullut koulusta kotiin ja hänen äitinsä oli nukkumassa, kun Eetvartti saapui pimpottelemaan ovikelloa. Amy meni ulos ja sanoi Eetvartille: "Sä et oo tänne tervetullut. Mee pois, ennenkuin mutsi näkee sut! Äläkä enää ikinä palaa!" Amy sanoi vihaisena. Ja Eetvartti lähti, hän lähti sanomatta sanaakaan, itkien vain.

"Kuule Amy, nyt lähdetään Ranskaan!!!" Aly huusi riemuissaan matkalaukut jo valmiina kädessä. "M-mitäh? Ootko sä tosissas? Jippii!" Amy nauroi.

Vietyään laukut hotellille, he menivät syömään paikalliseen ravintolaan. He tilasivat krepsejä ja mutustelivat niitä hymyssä suin, kohti uusia seikkailuja.

Syötyään Amy meni puhumaan eräälle paikalliselle, jonka nimi oli Elliot Saint James. Elliot opetti Amylle ranskalaisen kappaleen.

Pian hänen äitinsä äkkäsi Elliotin ja huomasi, kuinka hurmaava tämä mieshenkilö olikaan. Hän päätti heti mennä juttelemaan tälle.

Elliot Saint James oli siis tämän näköinen.

Pian Aly ja Elliot rupesivat flirttailemaan toisilleen keskellä väkijoukkoa...

...ja sitten he suutelivatkin jo.

Suutelemisen jälkeen Aly pyysi Elliottia jättämään nykyisen vaimonsa, sillä tiesi Elliotin olevan naimisissa.

Samoihin aikoihin Amy oli livistänyt nektaritilalle ja meni ostamaan pari pulloa parhaimpia nektareja.

Nektaritilalle astui sisään muuan Aimee Lefebvre. Amy meni puhumaan tälle: "Terve mä oon Amy Denker, kuka sä oot?" Ystävällisen näköinen nainen vastasi: "Minä olen Aimee Lefebvre, hauska tutustua." "Oii eii, sullahan on melkein samalainen nimi, kuin mun siskollani. Sulta puuttuu vaan m -kirjain lopusta, kun se on Aimeen ja sä Aimee." Aly kertoi.

Otin muutaman maisemakuvankin Ranskasta:

Tässä on kuva Alyn ja Amyn hotellista:

Aly oli ihastunut hotellin ranskalaiseen takkaan: "Tämmöinen pitäisi hankkia kotiinkin. Tämä on niin ihana!"

Seistemäs osa päättyi tähän. Ja perijästä tuli siis Amy, jonka halusin perijäksi oikeastaan heti jo alusta asti. :'D

 

lauantai, 22. toukokuu 2010

Osa 6: Kuoleman kättely + perijä-äänestys!

Tämä tuli nopeasti muiden perään, sillä talossa alkaa käydä ahdasta ja tilan raivaamiseen aukesi nyt mahdollisuus, sillä kolmikko kasvoi teineiksi. Tässä osassa siis on perijä-äänestys lopussa mukana. Jos ette jaksa lukea loppuun tarinaa, niin äänestäkää edes jotain näistä teineistä perijöiksi! : D

Koulun jälkeen Lindsay meni kaverinsa luo kylään. Ensimmäiseksi hän alkoi tehdä läksyjään, sillä koulu oli Lindsaylle todella tärkeä juttu.

Kotona Simonelle ja Jeaninelle oli jälleen kerran syttynyt tappelu. "Sä oot niin aivoton idiootti!" Jeanine huusi Simonelle ja hyökkäsi tämän kimppuun.

Aimeen muutti tyyliään, sillä hän oli niin kyllästynyt etuhiuksiinsa ja muutenkin koko yhdistelmään. "Nyt mä oon kyllä paljon coolimpi!"

Läksyjenteon, tappelun ja tyylinmuutoksen aikana Amy oli hakemassa itselleen töitä kylpylästä. Sieltä hän saikin töitä kylpyläasiantuntijana. "Sinä vaikutat erittäin kypsältä ja ahkeralta nuorelta, Amy Denker. Palkkaan sinut ehdottomasti!" sanoi hänen työnantajansa.

Työnsaannina jälkeen Amy huomasi viereisen kuppilan ja päätti käydä ruuanlaitto -kurssin, jotta osaisi myös kokata ehkä, jopa tuleville lapsilleen.

Kuppilan pihalla hän huomasi Leighton Sekemoton ja meni juttelemaan tämän kanssa. Heille syntyi mukava keskustelu ruuista: "Mä tykkään tosi paljon mun mutsin salaateista." Amy kertoi. "Aijaa, mä söisin mieluiten ihan vaan pannukakkuja mansikkahillon kera." Leighton sanoi.

Aimeen oli hakenut töihin mausoleumiin ja hänen ensimmäinen työpäivänsä oli juuri päättynyt. On tämä hautausmaa sitten kiinnostava paikka. Tiedä mitä täällä tapahtuu öisin, kun kaikki jo nukkuvat. Pitäsköhän tulla kattomaan joku kerta... Niinpä niin, Aimeen rakasti kaikkia kauhujuttuja sun muita hämäriä asioita!

Eetvartti oli innostunut kalastamisesta. Koskahan se kultakala mahtaa napata. Hihihihii!

Aikaisin aamulla Amy ryhtyi maalaamaan ja sai kohotettua maalaamisen huippuunsa. Hänestä oli tullut oikea mestarimaalari ja vielä aika pienessä ajassa. : )

Iltapäivällä Denkereillä oli kova jumppatuokio. Siinä jumppaa kolme simiä yhtäaikaa, vaikka yhtä ei näykkään kuvassa. : D

Seuraavana päivänä, koulun jälkeen, Amy meni käymään Aaro Andrewsin luona. Amy oli jo pitkään ollut kiinnostunut Aarosta ja oli kyllä huomannut, kuinka Aaro tuijotti häntä. Amy tunnusti Aarolle ihastuneensa häneen: "Aaro mä sanon tän nyt suoraan, koska oon suorapuheinen. Mä oon todella ihastunu suhun!" Aaro oli aivan pökerryksissä tuon kuultuaan, mutta onnellinen ja Amy huomasi sen, vaikka Aaro ei sanonutkaan mitään.

Tunnustuksensa jälkeen Amy tarjosi Aarolle hierontaa. Siinä Aaro sitten myös tunnusti olevansa ihastunut Amyyn jo kauan, mutta ei ollut uskaltanut lähestyä tätä siinä mielessä.

Amy keskeytti hierontansa ja suuteli Aaroa. "Aaro mä en tiedä et mitä mä tunnen tarkalleen, mut must tuntuu et oon enemmän ku ihastunu..."

Eikä Amy saanut edes sanottua lausettansa loppuun, kun kuului kauhea kiljahdus ja Aaro juoksi sohvan luo. Aaron isä oli kuollut... aivan yhtäkkiä. Ja juuri, kun heillä oli ollut niin ihana hetki.

Amy järkyttyi ja sai traumat kuoleman näkemisestä. Eih, miks nyt... Voi Aaro parkaa, mitä mä nyt voin sanoa... Kyynelet valuivat Amynkin silmistä, toisten huutaen tuskasta.

Sitten tuli herra kuolema. Se tuli noutamaan Aaron isää pois, kauas pois, niin kauas horisontin ja rajan taa...

Aaron haamun häivyttyä, viikatemies vain istahti nojatuolille, joten Amy ryhtyi kättelemään herra kuolemaa. :'D

"H-hauska tutustua, minä olen Amy Denker." Amy kätteli viikatemiestä ja värisi pelosta, mutta kiusaus puhua viikatemiehelle oli niin suuri ja nyt siihen oli jopa tilaisuus. "Terve kuoma, minun tuskin tarvitsee esittäytyä enempää." herra Kuolema vastasi kylmällä äänellä.

Kuoleman lähdettyä Amy näki Aaron surun ja yritti piristää tätä: "Kulta, kaikki lähtee joskus, nyt oli sun isän vuoro, mutta sun isä oli niin vanha jo ja nyt hänellä on varmasti hyvä olla..." Aaron hymyili vähän.

Kotona kolmoset, jotka eivät olleet onneksi nähneet ainakaan vielä näin kauheita asioita, kasvoivat lapsesta teiniksi. Ensimmäiseksi Simone:

Seuraavaksi Jeanine (jolla on KAMALAT posket!):

Ja viimeisenä Lindsay (jolla on aivan KAMALA nenä!):

Andrewseilla Aaro meni nukkumaan. Amy jäi heille vielä hetkeksi siivoamaan taloa, sillä tahtoi auttaa surevia ja etenkin oman kultansa tähden.

Hän meni vielä antamaan Aarolle pusun poskelle ja lähti kotiin. En voi jäädä näin surulliseen ympäristöön. Mulla on todella kauhea olo sisältä...

Kotona Amy kuitenkin piristyi, sillä huomasi, että kolmoset olivat kasvaneet! "Jahuu, tehän ootte nyt niinko teinei, no onneks olkoon vaan pikkuset!" : D

Tässä oli tämänkertainen osa, mutta selatkaa alaspäin, sillä siellä on perijä-äänestys.

Perijä-äänestys

1. Amy Denker. Luonne: arjen sankari, lukutoukka, taiteellinen ja onnekas. Elämänhaaveena Amylla on tulla maineikkaaksi kirjailijaksi ja hän pitää violetista, falafeleistä ja klassisesta musiikista. Ja osa on voinut ehkä myös huomata, että Amy on erittäin suorasanainen, ahkera koululainen, sekä toisista ihmisista huolehtivainen. Amy vihaa siskoaan Aimeenia, eikä myöskään pidä kauheasti Jeaninestakaan.

2. Aimeen Denker. Luonne: nero, herkästi innostuva, snobi ja paha. Hänen elämänhaaveensa on tulla pahuuden perikuvaksi ja hän pitää latinosta, limettipiirakasta ja pinkistä. Aimeen salaa ihastustaan pinkkiin, sillä hän kuvittelee sen vievän hänen "egonsa", niinkuin hän siitä sanoo. Aimeen on myös oikea vastarannan kiiski ja niinkuin siskonsa, Amy, hän on myös erittäin suorasanainen. Aimeen on isintyttö ja inhoaa äitiään, Alya. Aimeen polttaa salaa tupakkaa aina kavereidensa seurassa, mutta Amy tietää sen. Aimeenin pahin vihamies on hänen siskonsa, Amy ja hän pilkkaa Amya, Amyn taiteellisuudesta. Ehkä Aimeen on hieman kateellinen Amylle? Ken tietää.

3. Simone Denker. Luonne: epäonninen, kömpelys, ystävällinen ja hyvä. Simonella ei ole vielä elämänhaavetta ja hän pitää latinosta, vokista ja pinkistä. Simone taasen ei piilottele sitä, että rakastaa pinkkiä, toisin kuin siskonsa. Simone on avoin ja kiltti tyttö, sekä pitää molemmista vanhemmistaan, eli ei ole isintyttö niin, kuin Aimeen tai äidintyttö, kuin Amy. Simone käy koulua hyvin ja hänellä on paljon kavereita. Ainoat ihmiset tässä simsmaailmassa, joista Simone ei pidä, on hänen siskonsa Aimeen ja toinen siskonsa Jeanine. Simone näet inhoaa pahoja simejä, tietysti koska on itse hyvä ja ystävällinen.

4. Jeanine Denker. Luonne: sohvaperuna, säästeliäs, hurjapää ja paha. Jeaninen elämänhaave on myös tulla pahuuden perikuvaksi, kuten siskonsa Aimeeninkin. Jeanine pitää egyptiläisestä musiikista, limettipiirakasta ja turkoosista. Jeanine on melkeinpä kuin samastunut siskoonsa Aimeeniin ja Aimeen vain kannustaa tätä. Jeanine vihaa täysin samoja ihmisiä, kuin Aimeenkin ja on myös äitinsä kanssa riidoissa. Jeanine ei ole kuitenkaan täysin piittaamaton koulunsa suhteen, eli tässä asiassa Jeaninen ja Aimeenin voisi erottaa toisistaan. Juu eli kyllä Jeanine vielä ainakin tekee todella ahkerasti läksynsä ja on aina ajoissa koulussa.

5. Lindsay Denker. Luonne: yksinäinen susi, arjen sankari, herkästi innostuva ja kasvissyöjä. Myöskään Lindsaylla ei ole vielä mitään elämänhaavetta, hän pitää latinosta, dim sumista ja sinisestä. Pistäkää muuten merkille, että Lindsay on ainoa perheen vihreäsilmäinen henkilö. Voi kunpa tuota karseaa nenää ei olisi tullut hänelle! No, mutta kuitenkin, asiaan. Lindsay ei eroa paljoakaan siskostaa, Simonesta, jonka kanssa hän tulee todella hyvin toimeen. Lindsaylla vaan ei ole hirveästi kavereita, sillä hän ahdistuu suuresta väkijoukosta ja hänelle tärkeintä on muutama hyvä ystävä tai kaveri. Lindsay käy myös hyvin koulua ja pitää myös molemmista vanhemmistaan, sekä inhoaan Aimeenia ja Jeaninea, heidän ilkeytensä tähden.

Tässä oli perijäehdokkaat ja toivottavasti tulee paljon ääniä! Eli äänestäkää!!!

Mulla on omat toiveeni tän perijä-äänestyksen kanssa. :'D

 

perjantai, 21. toukokuu 2010

Osa 5: Suhteita

Heips jälleen kerran! Tämä osa tuli todella nopesti, sillä tässä osassa keskitytään lähinnä Denkerin -perheen suhteisiin. Tämän takia osa on myös lyhyempi, kuin kakkonen ja kolmonen. : )

Aimeen oli alkanut pyöriä puistossa ja sitä mukaan tutustunut siellä Aulis Kiiliin. Aimeen oli iskenyt silmänsä Aulikseen, vaikka yleensä ketään poika ei tehnyt häneen vaikutusta. "Haluaisitko tulla käymään meillä?" Aimeen kysyi. "Tottakai mä voin tulla. Päästään taas dissaamaan sun maalari siskoas, Amya!" Aulis nauroi.

Aulis halusi päästä Aimeen kanssa kahden jonnekkin ja he menivät olohuoneeseen, missä ei yleensä ollut ketään. "Tota... Aimeen mä oikeest diggaan susta... kaverina mut sillee kans tieks..." Aulis kertoi punastuneena. "Voi Aulis, niin mäki susta!!!" Aimeen melkein hyyppäsi suutelemaan Aulista.

Keittiössä Amylla oli ajatuksen Auliksessa. Voih... mä taidan oikeesti digata siit jätkäst, mut nyt se on ton lehmän kans yhes...

Aulis jäi katsomaan tv :tä Aimeen mentyä surffailemaan nettiin. Amy päätti mennä Auliksen seuraksi. Mikset sä jätkä nää et mä diggaan susta? Ootko sä niin Aimeen pauloissa! Voih, mä en kestä kattoo Aulista ja Aimeenia yhes, mun sydäntä särkee nyt jo... Amy ajatteli ja katsoi vuoroin Aulista ja vuoroin tv :tä.

Eetvartti lähti töistä. Hän oli päässyt uransa huipulle ja huristeli nyt luksusauton kyydissä. Aahh, vihdoinkin mä oon boss tossa paikassa!

Illalla Aimeen oleskeli taas puistossa poikaystävänsä, Auliksen ja jonkun random kaverinsa kanssa. Pian hän äkkäsi Amyn tulevan itseään päin, suu mutrussa.

"Aimeen! Sähän poltat tupakkaa! Eiks oo jo tarpeeks hirveetä et sä tuut tolla lehmänfeissilläs himaan ja uhoot mutsille ko mikäki sadisti!?" Amy huusi. "Voi kuule, siskopieni, se et mä vedän täs röökii, ei tod oo sun asias. Pidä sä vaa naamas siin kauniis kukkataulussas ja häivy täältä!" Aimeen tokaisi takaisin.

"No mutta hei Aulis!" Amy lirkutteli. "Tota moi Amy..." Aulis vastasi. Pitäsköhän sanoo Aimeenin kuullen et sen jätkäfrendi kyttää mua koko ajan. Se vast oiski ihanaa päästä näkemään Aimeenin ilme! Mut en mä haluu, jotenki en nyt vaa pysty siihen...

Jumalauta helvetti, toiha flirttailee mun jätkäl! Nyt äkkiä purkamaan viha tohon daijuun tos vieres. Ja Aimeen hyökkäsi sen random kaverin kimppuun purkaakseen vihaansa.

Mutta ei se tappelu suinkaan siihen jäänyt, sillä myös Amyn kimppuun hyökättiin randomin jälkeen. Aulis oli jo poistunut paikalta ja Aimeen huusi Amylle täyttä kurkkua: "Vittu miten sä kehtaat iskee mun jäbää??!! Lehmäääääääääää!"

Piakkoin myös Amy oli lähtenyt kotiinsa ja Aimeen jäi yksin polttelemaan tupakkaa puistoon. Tää elämä on sit perseestä. Mä vihaan kaikkii ihmisii oikeesti! Miks kukaa ei vaan ymmärrä mua?

Aimeen käveli puistoa ympäri, miettien kuinka tylsää hänen elämänsä oli, kunnes poliisi näki hänet yöllä yksin ulkona ja kaiken lisäksi vetämässä tupakkaa: "Jahas, neiti sitä täällä vetelee sauhuja yöllä yksin, kun pitäisi olla kotona nukkumassa. Saanen arvata nimesi? Hmm.. No eipäs oo kovinkaan vaikeata, sähän oot se Denkerin tyttö, Aimeen." "Pah! Mitä sä musta muka tiedät. Ja onks tää röökin vetäminen jotenki haitaks sulle? Älä työnnä nokkaas muitten asioihin, sinivuokko!" ilkkui Aimeen.

"No mun täytyy nyt kuitenkin pidättää sinut, koska rikot lakia." poliisi naurahti. "Vitut sä mua pidätä. Otappa ensin kiinni ni katotaa sit!" Aimeen lähti juoksemaan, eikä poliisi saanut häntä kiinni, sillä Aimeenilla on poikkeuksellisen hyvä kunto.

Aimeen juoksi kotiin ja hänen isänsä istui ulkone tuijottamassa tähtiä: "Aimeen sieltähän sä tuut! Mä huolestuin susta. Mikäs sulla on kädessä, tupakka? No enhän mä tosta tykkää, mut mä en voi sua kieltääkkään..." "Niin faija, se kieltäminen ei auttais mitään." Aimeen halasi isäänsä, Eetvarttia.

Kolmoset kasvoivat lapseksi. Simone:

Lindsay:

Jeanine (jonka posket ovat hirveät ja suu liian pieni):

Lindsay ja Simone tulivat heti toimeen keskenään. Heillä oli aina hauskaa yhdessä.

Kun taas Aimeen ja Jeanine "liittoutuivat". : D

Amy piti kovasti Simonesta ja Lindsaysta ja nyt perhe on mielestäni vähän sillä tolalla, että "blondit vastaan tummat". : ' D

Kuitenkin Alyn päästyä töistä, hän alkoi heti saarnata Jeaninea siskonsa matkimisesta: "Älä sinä Jeanine vaan ota siskostasi mallia!" "Ääääh, äitii! Aimeenhan on ainoa täysjärkinen täällä iskän ja mun lisäks!" takoi Jeanine hiiltyneenä lattiaa.

"Hahaha, mutsi! Sun sanas ei kuules Jeanineen tehoo. Ja ainiin sun musas on ihan hirveetä paskaa!" Aimeen ilkkui. "Kuules nyt likka, tässä talossa ei aleta rokkareita haukkua!" läimäytti Aly Aimeenia poskelle.

"Hei, hei, hei! Mitä sä kulta touhuat, ethän sä voi Aimeenia noin läimäistä!" Eetvartti kiirehti väliin. "Mutta kun tuo kakara vie mun hermot ihan täysin. Kulta mä en kestä Aimeenia enää! Musta tuntuu ettei toi oo mun tyttö ollenkaan, vaan et se ois pelkästään sun lapses, mut se ei vaan oo niin. Kyllä mä Aimeenia rakastan, mutta tuo likka raastaa mut hermoraunioksi!" Aly kiljui.

Aamulla Aimeen istui bussissa ja mietti. Ihan ko mutsi haluais vaan musta eroon. Kunpa oisinki vaan poissa...

Tässä tämänkertainen suhdedraamaosa! :-D Kommentteja kiitos.

Ps. Nyt kuvat ovat ainakin saman levyisiä, koska löysin sopivan koon niille. : )

torstai, 20. toukokuu 2010

Osa 4: Teiniangstia

Heips! Neljäs osa putkahti nyt ulos, toivottavasti jaksatte lukea loppuun. : )

Ps. Tiedän kuvat ovat erikokoisia, joten yrittäkää kestää se! : ))

Aimeenilla oli tylsää, joten hän päätti mennä taas haukkumaan siskonsa, Amyn, taiteilijaharrastusta. "Mitä sä oikeen luulet maalaavas? Ethän sä osaa mitään. Hahahaha! Turhaa ees yrität senkin friikki!" Amya ärsytti siskonsa ainainen ilkkuminen, mutta hän yritti olla suuttumatta ja ei sanonut mitään, kohautti vain olkiaan, joten Aimeen poistui paikalta, sillä hän huomasi, ettei siskosta saanut mitään irti tällä kertaa.

Aimeen lähti purkamaan tylsistymistään puistoon ja tapasi siellä poliisin. Hän meni osoittelemaan poliisia ja huusi tälle: "Mikä maha! Hahahaa! Et sä tolla mahalla niitä varkaita kiinni saa, koska ne on sua paitsi älykkäämpiä myös parempi kuntoisia eikä niillä sitäpaitsi oo noin hirveetä mahaa! Hähähähää!" Siitäkös poliisi pahastui ja juorusi kaikille työtovereilleenkin, että tätä tyttöä olisi vainottava, kun hän tulee teini-ikään.

Kotona Aly huomasi olevansa taas kerran raskaana. "Voih, Aimeenissa on jo tarpeeks tekemistä..."

Puistosta Aimeen lähti kävelemään johonkin. Hän päätyi Clavelien talolle. Niinpä hän tunki heille kylään, mutta onneksi Clavelien papparainen ei pahastunut Aimeenin tulosta.

Illalla muuan naapuri tuli kertomaan, mitä kaikkea pahaa Aimeen oli tehnyt päivällä ollessaan ulkona. "Ensin se osotteli ja nauro sinivuokolle ja sit se tuppautus noin vaan Clavelleille kylään." Aly huokaisi: "Voi kunpa Aimeen olisi yhtä kiltti ja tottelevainen kuin siskonsa, Amy."

"Miten sinä saatat pettää perheemme näin? Taas olet häpäissyt minut naapureitten silmissä, nyt he juoruavat, etten minä ole hyvä äiti ja odotas vaan jos käytöksesi ei parane, pian ovellamme kolkuttelee jo sossuntantatkin! Uskallappas vielä tehdä lisää kolttosia!"

"Hah! Mä en sun uhkailujas pelkää, enkä mä pelkää niitä tyhmiä juoruilevia akkojakaan! Antakaa tulla vaan ja soittakoot sossutki ovelle, ei mua pelota! Ootte oikeesti säälittäviä! Eiks teille riitä se et mä istun päivät pitkät koulunpenkillä ja pakerran paskaa????!!!" Aly kauhistui Aimeenin kielenkäytöstä: "ALY!!! Älä kiroile! Mikset sä osaa käyttäytyä?" "Älä kiroile, tee tätä, tee sitä! Aina vaan sääntöjä ja kieltoja! Siinä on syy miksen mä HALUA käyttäytyä!" huusi Aimeen takaisin.

Seuraavana päivänä, kuin mitään ei olisi tapahtunut Aimeen istui kiltisti siskonsa vierellä koulubussin penkillä.

Aly päätti kertoa raskaudestaan ensimmäiseksi Amylle: "Kulta, tuota... olen raskaana... eli siis sinä saat joko siskon tai veljen." "Voi äiti! Kuinka ihanaa!" Amy kiljahti.

Pian Eetvartilla oli synttärit ja hän kasvoi nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Ei hän paljoakaan muuttunut, mitä nyt ryppyjä tuli hiukan.

Koko perhe oli kokoontunut katsomaan Alyn mahaa, sillä nyt kaikki tiesivät jo hänen olevan raskaana. "Voi kulta, taas joku piipahtaa tähän maailmaan uutena perheenjäsenenä..." Eetvartti huokaisi.

Eikä kauaa kestänyt, kun se pulpahtaminen jo alkoi. Se tapahtui samana päivänä Alyn ollessa kävelyllä puistossa. Lapsivesi tuli keskellä kirkasta päivää, ihmisten tuijottaessa.

Sairaalasta synnytettyään Aly kantoi pientä koria. Korin sisällä oli KOLME TYTTÖVAUVAA! KOLME!!!

Tässä on vauvojen yhteiskuva. Simone: hyvä ja ystävällinen. Lindsay: arjen sankari ja yksinäinen susi. Jeanine: sohvaperuna ja paha.

Amy halusi maalata äidistään kuvan, sillä hänen mielestään Aly oli todella kaunis ja hän toivoi salaa, että olisi perinyt Alyn kauneuden.

Eetvartti sai vihdoinkin toteutettua elämänhaaveensa. Eli hänen piti kohottaa kätevyys ja logiikka huippuunsa. :)

Amy kasvoi pian lapsesta teiniksi ja kyllä hänestä omasta mielestäni tuli todella kaunis ja persoonallinen. : )

Amyn jälkeen myös kolmoset kasvoivat vauvasta taaperoiksi.

Amy rakasti myös siskojaan ja meni heti opettamaan Lindsaylle puhumista. "Sano kamera." "Amela!" :')

Aimeen kasvoi teiniksi heti Amyn ja kolmosten jälkeen. Hänestä tuli paha.

Illalla Aimeen karkasi kotoa, koska hän oli taas riidellyt äitinsä kanssa. "Mä en enää jaksa! Mä en vaan jaksa helvetti!!!"

Poliisit kuitenkin partioivat yöllä kaduilla ja he saivat Aimeenin kiinni. "Jäitpäs kiinni! Hahahaa!" Ja Aimeen huomasi, että poliisi oli sama, jota hän oli kerran lapsensa tylsyyttään pilkannut. "No voi helvetin kuustoista!" Aimeen parkaisi.

"Ja vai, että oikein poliisikyydilläkös sitä tullaan varhain aamuyöstä kotiin!!? Huoh, sinä oot toivoton tapaus, Aimeen." Aimeen ei jaksanut sanoa sanaakaan äidillensä, vaan käveli sisälle.

"Aaa! On se niiin kauheaaaa ko on yöt pois kotoaaaa!!! Kylläpäs väsyttää..."

Samaan aikaan Amy pyyhälsi keittiöön aamiaiselle, joten Aimeen päätti purkaa kiukkunsa Amyyn.

"Hei lehmä katos tänne päin! Näin! Annan sulle oikee Aimeenin kädestä, siskokulta!!! Hahaa!"

"Nyt riitti!" ja Amy hyökkäsi jälleen kerran. Hän ei aikonut sietää enää yhtään enempää siskonsa kiusaamista, vaan aikoi laittaa kova kovaa vastaan!

"Äläkä enää tuu mulle urputtaan, ko hoida vaan omat asias kuntoon, SISKOKULTA!" Amy huusi voitonriemuisena, sillä hän oli taas voittanut Aimeenin tappelussa.

Tässä taas tämänkertainen jakso. Kiitos ja kumarrus teille, jotka jaksoitte lukea tämän loppuun.<3 Kommentteja?